Mullon lääkäri jollon metalli
lätkä otsassa, ja son kovera
Siitä mä nään sen oman kuvani
kun mä istun sen vastaanotolla
Mutta mä nään sen siis ylösalasin
kääntyneenä sen oman pärstäni
kun se kuvastuu Lääketiedettä
täynnä olevan äijän OTSASTA
Nyt mä itseni nään sen otsasta
mä nään sen lekurin rautapeilistä
Son mun sieluni (vastaa sille nyt!)
Son mun nieluni (sano AA!)
Nyt mä itseni nään ja sieluni
Lääketieteen teräspeilistä
Rauhottaako se mun mieleni?
Kääntääkö se mun suupieleni HYMYYN.
No nyt mun silmät ne seisoo päässä ja
non sielun peilit ne ei oo lasia
Non mun silmät ja ne on rautaiset
teräskuulat ja niillä isketään
silmää niin että siitä onkin nyt
oksat pois ja ne opiskelija
tytöt kirkuu ja juoksee pitkin
Tukholmankatua ja ne LAULAA.