Kuppilassa mä näin Homeroksen

Kuppilassa mä näin Homeroksen
sen mulkosilmän mä parrasta tunsin
jumalauta se huusi ja nauroi
kun näki tiskillä notkuvan Salmen

Mä menin siivelle sillä mä tiesin
sen siiven kantavan viikonkin putkeen
se sano saatana Salmi sä laulat
ja minä säestän sun perseesi tähtiin

me heksametriä seppoina taotaan,
runo jauhaa ja kuolema väistyy
taas mielestä hetkeksi aikaa,
mut palatakseen se mielestä häipyy;

Itseni outoihin lauloin mä tähtiin
ja Homeros sikahumalassa horjui
Me Vanhan Kuppila kahtena nähtiin
jo täti lonkeropyyntömme torjui

Helsingin yössä on taikaa
kun runo jauhaa ja kuolema väistyy
taas mielestä hetkeksi aikaa,
mut palatakseen se mielestä häipyy

Se muista ja lärvit sa ruttuun 
vedä virtkaan niin saatat sä juttuun 
tulla hetkisen kuoleman kanssa 
tulla hetkisen kuoleman kanssa