Kuppilassa mä näin Homeroksen
sen mulkosilmän mä parrasta tunsin
jumalauta se huusi ja nauroi
kun näki tiskillä notkuvan Salmen
Mä menin siivelle sillä mä tiesin
sen siiven kantavan viikonkin putkeen
se sano saatana Salmi sä laulat
ja minä säestän sun perseesi tähtiin
me heksametriä seppoina taotaan,
runo jauhaa ja kuolema väistyy
taas mielestä hetkeksi aikaa,
mut palatakseen se mielestä häipyy;
Itseni outoihin lauloin mä tähtiin
ja Homeros sikahumalassa horjui
Me Vanhan Kuppila kahtena nähtiin
jo täti lonkeropyyntömme torjui
Helsingin yössä on taikaa
kun runo jauhaa ja kuolema väistyy
taas mielestä hetkeksi aikaa,
mut palatakseen se mielestä häipyy
Se muista ja lärvit sa ruttuun
vedä virtkaan niin saatat sä juttuun
tulla hetkisen kuoleman kanssa
tulla hetkisen kuoleman kanssa